Myrsky

Päivät ovat sekoittuneet öiksi ja yöt päiviksi. Töitä sairaslomalla, työmatka sairaslomalla, 28 tunnin matka, josta autossa istumista lähes kymmenen tuntia ja kolme tuntia palaveria. Koulutusta sairaslomalla ja nyt visusti pedissä tämä nuhanenä. Ulkona myrskyää ja minä niin olisin halunnut lähteä merenrantaan kameran kera. Kuulostaa se myrsky kivalta kattopelleissäkin.
(Kuva täältä)

Tilanne vaatii suklaata ja...

(Kuva)

Vihdoin viimein 25000 sanaa kasassa, joten illalla luvassa tätä

( Kuva  ja vinkki )

Olen oikeasti niin onnellinen tuosta puolivälistä. Tosin hiukan jänskättää miten pitkälle tarina kantaa. Tänään vielä sanoja koneelle ja aamulla hyppään junaan ja periferia jää pariksi päiväksi odottamaan paluutani.

Hassut hurjat hirviöt

Maurice Sendankin vuonna 1963 ilmestynyt lastenkuvakirja, josta 2009 Spike Jonzen ohjasi elokuvan  (Where the wild things are). Elokuva kertoo 9-vuotiaasta Max-pojasta, joka karkaa kotoa ja seilaa hirviöiden asuttamaan ihmemaahan.Totaalisen ihastuttava elokuva,lapsuuden ilosta ja surusta.Musiikki on Karen O:n ja mielestäni aivan huippua.

Tämän seurassa on hyvä köllötellä sohvalla!

Hissun kissun

Hiljaista on, niin nanoilussa, kuin täällä blogissakin. Ihanana bonuksena mahatauti. Ei mitään asiaa siis, mutta täällä meillä sentään paistaa aurinko!

Sumuista

Sumuista ulkona ja pään sisällä. Yllä ja alla oleva kuva ovat jokirannasta. Keskiviikoksi luvattiin aurinkoista koko päiväksi, mutta meillä näytti tältä. Juuri ja juuri voi erottaa vastarannan puut. Pidän sumuisesta maisemasta, mutta tuo oli jo hiukan liian tukahduttavaa. Olisin halunnut käydä merenrannassa, mutta lapset eivät halunneet.

Keskiviikkona ei kirjoitus kulkenut ja päätin pitää torstain kokonaan vapaata kirjoittamisesta (käänteispsykologiaa ). En tiedä mihin tämä päivä on kadonnut, mutta tässä olen ja sanaakaan en ole kirjoittanut. Illalla pitää ryhdistäytyä! Ryhdistäydyn!!!

Sunnuntai

Vielä ei ole lunta, mutta tätä laulua (ja ensilunta) rakastan.

Kotona on odottava tunnelma, aamu toi vatsatautisen kuopuksen viereen, nyt sitten odotellaan kuka on seuraava. Otsa hiessä pieni muru nukkuu pahaa oloaan pois. Eipä maailmassa varmaankaan ole mitään suloisempaa kuin nukkuva lapsi.

Nanoilu jatkuu melko sujuvasti, tarina yllättää minut lähes päivittäin. Tänään olen kirjoittanut osaa, joka tapahtuu jouluna ja voi hyvänen aika, minä en erityisemmin pidä edes joulusta, mutta näköjään osaan kirjoittaa joulun tunnelmasta. 

Oi ja voi, tulispa edes lunta!

harmaata ja hiljaista

"Siis beibe tuu jo takaisin, oon ikävästä sekaisin
Mun lähelle sut mä tarvitsen, ja mitään muuta mä pyydä
en"
(Chisu: Tie)

Toistan itseäni, mutta nyt nanoilun aikana olen kuunnellut (ehkä vähän liikaakin) ihanaakin ihanampaa Chisua. Tänään ei oikein lähde kirjoitus kulkemaan. Nyt tarviin keinoja päästä tästä yli. Näin mulla usein menee. Koossa 5500 sanaa ja sekin on multa paljon.

"Vaalea kaakeli punaisen posken alla ja lattian kylmyys märällä poskella. Hiukset liimaantuneena kasvoille peittäen suljetut silmät. Vain rintakehän ohuet liikkeet erottavat elämän kuolemasta..."

Startti

Kuten edellisesä postauksessa, jo pohdin Nanowrimon aloittamista, miten tiukille eka päivä vetää. Istuin neljään asti luennoilla, jonka jälkeen ajoin kotiin kaksi ja puoli tuntia. Enkä tietenkään voinut alkaa kirjoittaa ennen kuin lapset olivat menneet nukkumaan. Kävin puolen tunnin lenkillä heti lasten mentyä nukkumaan ja läppärin eteen istuin 21.15. Kirjoitus sujui melko näpsäkästi, klo 23.57 poistuin kirjoitusohjelmasta päivittämään sanalaskurin ja arvatkaas olinko onnellinen, kun lukema on 1654. Aivan käsittämättömän hyvä fiilis, ei voi muuta sanoa. Teksti on aivan luokattoman huonoa ja huvittavinta, että aloin kirjoittaa aivan eri tarinaa, mitä olin ajatellut. Nyt on vähän kaikki auki, mutta ei väliä. Mun tavoite on tasaisesti kirjoittaa päivittäin ja saada se 50000 sanaa kasaan, laadusta viis.
Nyt ruhtinaalliset kolme tuntia aikaa vain kirjoittaa, joten töihin, niihin parhaisiin töihin :).
Jälleen Chisu ja ehdoton lemppari!