Kotona on odottava tunnelma, aamu toi vatsatautisen kuopuksen viereen, nyt sitten odotellaan kuka on seuraava. Otsa hiessä pieni muru nukkuu pahaa oloaan pois. Eipä maailmassa varmaankaan ole mitään suloisempaa kuin nukkuva lapsi.
Nanoilu jatkuu melko sujuvasti, tarina yllättää minut lähes päivittäin. Tänään olen kirjoittanut osaa, joka tapahtuu jouluna ja voi hyvänen aika, minä en erityisemmin pidä edes joulusta, mutta näköjään osaan kirjoittaa joulun tunnelmasta.
Oi ja voi, tulispa edes lunta!
2 kommenttia:
Kiitos vierailusta, Liina!
Minua itseänikin yllätti nuo sanamäärät, joita kirjoitan kerralla, mutta en pystyisi siihen ikinä, jos joutuisin päivisin tekemään jotain muutakin kuin kirjoittamaan. Nyt elämäntilanteeni muuttui sen verran, että olen päivisin pois koneen äärestä ja pääsen vasta iltaisin kirjoittamaan, joten kirjoitustahtikin on hidastunut.
Tavoitteeni on tässä kuussa saada tarinani editointia vaille valmiiksi, joten kauheasti ei ole varaa lusmuilla, oli elämäntilanne mikä vain. Onneksi olen jo (ehkä) puolessa välissä tarinaa.
Kiitos piipahduksesta ja kommentista Ketturuukku!Ja tsemppiä loppukuuksi!
Mulla on totaalinen blokki päällä, jospa illalla pääsisi eteenpäin!
Lähetä kommentti