Oi ihana arki!

Arkeen palattu melko kivuttomasti. Voi, miten onnellinen ollut kaikesta siitä mitä minun normaaliin elämään kuuluu. Ihanaa, ihanaa ja ihanaa !

 Huomenna olisi tarkoitus ottaa joulu haltuun. En ole vielä tehnyt juurikaan mitään. Pari lahjaa hankittuna, pari hankkimatta ja kaikki muu levällään. Hymy huulilla! Alla yksi ikisuosikeista!

Rakas päiväkirja

Muistot syksyltä 2011 jakautuvat karkeasti hyviksi ja huonoiksi (kuinka ollakaan!). Se suurin ja ikävin muisto, teki kaksi tuhatjalkaista jäljeksi, mutta toi aivan ihanan ihmisen elämääni. Ilman sitä ikävämpää kokemusta, en olisi häneen tutustunut. Syksyn myötä oli pakko myös kaivella omaa sisintään ja huomata ne kaikki, ei niin kivatkin asiat, itsessään. Parin kuukauden myrskyämisen jälkeen olo alkaa muistuttaa, ainakin pikkuisen inhimillistä olotilaa. Tänään on vuoro jättää hyvästit syksylle, maanantaina koittaa arki. Se pelottaa! Uusien asioiden sovittaminen arkeen jännittää. 

Saariston lapset

 

( Kuva )

Viime viikolla Helsingissä käydessäni toin ylläolevan kirjan kotiin. Päätin, että luemme yhdessä joka ilta yhden luvun. Ensimmäisen luvun viisi sivua ja lapset kysyivät "Onko tätä pakko kuunnella?". Päätin, etten anna periksi, joten luimme vain pari sivua iltaisin. Ekaluokkalainen alkoi tykätä. Hän lukee aina niin pitkälle kuin jaksaa ja sitten minä jatkan. Nyt jopa viisi vuotias tykää Pampulasta ja Laivurista. Eilenkin katsoimme ensimmäisen luvun sivuilla olevaa kuvaa Pampulasta ja Laivurista monen monta kertaa.

En ole ihan varma olenko koskaan lukenut Saariston lapsia. Televisio sarja oli suosikki sarja 80-luvun alussa. Meillä tuolla parin kymmenen kilometrin päässä on ihan kuin Saariston lasten rantamaisema punaisine vene vajoineen. Aina kun menen ohi ajattelen, no ketäs muuta kuin Pampulaa ja Laivuria ja kaunista Malinia...