Muistot syksyltä 2011 jakautuvat karkeasti hyviksi ja huonoiksi (kuinka ollakaan!). Se suurin ja ikävin muisto, teki kaksi tuhatjalkaista jäljeksi, mutta toi aivan ihanan ihmisen elämääni. Ilman sitä ikävämpää kokemusta, en olisi häneen tutustunut. Syksyn myötä oli pakko myös kaivella omaa sisintään ja huomata ne kaikki, ei niin kivatkin asiat, itsessään. Parin kuukauden myrskyämisen jälkeen olo alkaa muistuttaa, ainakin pikkuisen inhimillistä olotilaa. Tänään on vuoro jättää hyvästit syksylle, maanantaina koittaa arki. Se pelottaa! Uusien asioiden sovittaminen arkeen jännittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti