Kaikkien mahdollisten teknisten vaikeuksien jälkeen, vihdoin pääsin päivittämään blogia. Tuntuu, että aika lentää ja kaikki jää ilmaan leijumaan, enkä saa enää mistään kiinni. Taas olen painanut ympäri maata, nähnyt lunta ja vaakana piiskaavaa räntää ja myrskyävää merta. Naapurin vanha mänty katkesi myrsykyssä jotakuinkin kahtia. Onneksi latva putosi maahan, eikä talon päälle. Pitänee meidän pihan mäntyvanhus kaataa, ennenkuin kaatuu talon päälle (meidän tai naapureiden). (Palaan huomenna Nanokuulumisiin)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti