Keskiviikko takarannalla

Minä rakastan tätä rantaa. Siellä vietin muutaman tunnin tänään. Oli hyvä tilaisuus miettiä muun muassa henkilöhahmojen syntymistä. En tiedä miten muut henkilöhahmonsa luovat, mutta minulla on yleensä mielessä tuntemani henkilön luonteenpiirre, josta lähden henkilöä luomaan. Usein tämä luonteenpiirre on se lähtöpiste ja tarina kasvattaa hahmoa. Se ei aina ole edes luonteepiirre vaan saattaa olla pelkkä lause, jota esimerkiksi naapurini hokee tai se saattaa olla jokin ulkonäöllinen juttu, jonka huomaan tai jota jään miettimään. Toisaalta taas "lainaan" ihmisiltä omille hahmoilleni esimerkiksi eleen. Toisinaan käy niinkin, että hahmosta muovautuukin jotain aivan erilaista, mitä alunperin olin ajatellut. Välillä mielessäni on kirkkaana tietynlainen henkilö, jota ei vain paperille saa. Aina kun aloittaa, jokin menee vikaan. Luulen, että mielessäni aina ajattelen tosi elämän oikeaa ihmistä ja kun huomaan jotakin mikä ei hahmooni sovikaan, en pysty luomaan hahmoa, jonka tarina tarvitsee.

Kävin viime viikolla fysioterapeutilla, jolta lainasin pari juttua erään tarinan sivuhenkilölle. Asiat jotka lainasin, olivat hänen tekeminään, jollakin tapaa herttaisia ja ajattelin henkilöni tarvitsevan niitä sellaisenaan, mutta toisin kävi. Ne muuttuivat ärsyttäviksi ja toivat osansa tarinan juoneen. Vuosia sitten istuin Simo Frangenin kanssa samassa junavaunussa ja muistan edelleen elävästi miten hän tarkkaili ihmisiä. Hänen katseensa oli avoin ja hänestä huokui aito kiinnostus ihmisiä kohtaan, olematta kuitenkaan röyhkeä tai tunkeileva. Hänellä oli kädessään muistivihko, johon hän kirjoitti jotakin. Ainakin minusta tuntui, että hän kirjoitti kanssamatkustajista havaintoja, voin olla täysin väärässäkin. Matkani oli äärettömän viihdyttävä.