Pari päivää matalalentoa, enkä nyt mitenkään meinaa piristyä. Tosin kun yritän unohtaa arjen murheet, minun on todella helppo uppoutua kirjoittamaan. Monesti olen pohtinut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan edes kokeilleet kirjoittaa mitään, miten paljosta he jäävät paitsi. Moni kuvaa kirjoittamista terapeuttiseksi ja kirjoittaa itselle kipeistä asioista. Minä rakastan fiktiivistä draamaa ja se saa omat tunteet, etenkin kirjoittaessa, valloilleen. Ihminen, joka ei ole koskaan kirjoittanut mitään, jää paljosta paitsi. Yhden päivän aikana voit kokea suunnatonta surua tai vaikka ihastumisen. Ja riippuu tietysti lähestymistavasta moneltako kantilta tämän kaiken koet. Minulle kirjoittaminen on sanoinkuvaamattoman tärkeä kanava ilmaista niitäkin tunteita, joita en ehkä tosi elämässä pääsisi kokemaan. Huonosti kuvattu äskeinen, tarkoitan ehkä tunteiden voimakkuutta. Tarinoiden hahmot saavat olla juuri niin ylidramaattisia kuin haluavat. Arkielämässä minä en ainakaan voi heittäytyä vellomaan pahaan oloon täysillä tai huutaa ja raivota tai repiä vaatteet mieheni päältä juuri silloin kuin minua huvittaa. Kirjoissa ja tarinoissa tuo kaikki on mahdollista.
Nimeni on Liina ja olen koukussa kirjoittamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti